1. Milloin aloitit valokuvauksen ja miten se alkoi? Aloitin viime vuonna alkukesästä. Kiinnostus valokuvaukseen heräsi kuitenkin huomattavasti aikaisemmin. Kiinnostuin harrastuksesta, kun aloin tilaamaan National Geographic-lehteä Yhdysvalloista 1995. Informatiivisten valokuvien käyttäminen artikkeleiden osana teki minuun varsin suuren vaikutuksen. Filmille kuvaaminen oli kuitenkin opiskelijalle varsin kallis harrastus. Kiinnostukseni heräsi uudelleen 2001. Tuolloin valmistuin TKK:lta ja aloin etsimään mieleistä harrastusta. Lisäksi National Geographic alkoi ilmestyä myäs suomeksi. Ensimmäiset digijärjestelmäkamerat olivat ilmestyneet pari vuotta aikaisemmin, mutta olivat vielä suhteettoman kalliita harrastajille. Päätin odottaa sopivan mallin ilmestymistä. Lopulta ostin vuosi sitten Nikon D70:n. 2. Millä kuvaat nykyisin? Nykyinen kamera on Nikon D1X, jonka ostin käytettynä kuluvan vuoden maaliskuussa. Vaikka Nikon D70 oli ja on yhä yksi parhaista digijärjestelmäkameroista (ainakin hinta/laatusuhteella mitattuna), niin kaipasin vankkaa metallirunkoa integroidulla pystykuvauskahvalla. Peruslinssinä toimii Nikon 20-35mm f2.8, jonka ostin käytettynä keväällä. Telelinssinä toimii Sigma 100-300mm f4. Lisäksi kameralaukusta läytyy Nikon 50mm f1.8. Näillä kolmella linssillä olen selviytynyt toistaiseksi mainiosti. 3. Mikä inspiroi sinua? Ihmisten innokkuus ja sitoutuminen oli sitten kyse perheestä, tyästä tai harrastuksesta. Kaikki harrastukset aina postimerkkien keräämisestä polkupyäräilyyn ovat kehittäviä. 4. Jokaisella valokuvaajalla on oma tyyli ja mieltymys. Mikä on sinun omatyyli joka erottaa kuvasi muiden kuvista? Tavoittelen valokuvia, joilla on mahdollisimman suuri dokumentaarinen arvo. Koen kuitenkin olevani vielä aloittelija ja tyylini on vasta kehittymässä. Aika tulee näyttämään mihin suuntaan valokuvani kehittyvät. 5. Miten haluaisit kehittyä valokuvaajana? Tavoitteenani on kehittyä juuri dokumentaarisena valokuvaajana. Esikuviani ovat monet National Geographicin kuvaajat kuten Jodi Cobb, James Stanfield ja Sam Abell. Prosessi kestää varmasti vuosia (ellei jopa vuosikymmeniä), mutta minulla on aikaa. 6. Mikä on paras kuvauskokemuksesi? Paras kokemus ajoittuu viime kesälle, kun kuvasin Viikissä kyhmyjoutsenia. Tälläin onnistuin nappaamaan ensimmäiset luontokuvat, joita kehtasin näyttää myäs ystävilleni ja sukulaisilleni. Tulos ei ollut sattumaa, vaan pitkän harjoittelun tulos. Oli erittäin palkitsevaa havaita edistystä ja huomata harjoittelun tuottavan tulosta. 7. Mitä mieltä olet nousevasta mielenkiinnosta valokuvausta kohtaan? Valokuvaus on täysin universaali kommunikaation ja taiteen muoto. Valokuva on valokuva riippumatta katsojan kielestä, kulttuurista tai identiteetistä, joten valokuvaus sopii lähes kenelle tahansa. Tilaa uusille harrastajille läytyy aina. Uudet harrastajat myäs tarjoavat yrityksille uusia markkinoita, mikä laajentaa tarjontaa ja laskee hintoja. Loppujen lopuksi siis kaikki hyätyvät. 8. Millä tavalla ihmiset ovat vastaanottaneet työsi? Pääsääntäisesti erittäin hyvin. Vastaanottaisin mielelläni enemmänkin kritiikkiä valokuvistani, koska ilman puolueetonta arviointia on vaikea kehittyä valokuvaajana. Rakentava kritiikki on aina paikallaan. Suomalaiset ovat kuitenkin varsin pidättyväisiä kritiikin suhteen. 9. Kuinka paljon ajastasi vietät valokuvauksen parissa? Valokuvauskauden aikana (huhtikuusta lokakuuhun) teen noin 1-3 reissua pääkaupunkiseudulla viikossa. Käytän julkisia, joten jokaiseen reissuun menee noin 3-6 tuntia. Aikaa kuluu siis paljon, mutta samalla ehdin nauttia myäs raittiista ilmasta ja ulkoilusta. 10. Olisiko sinulla vinkkejä muille valokuvaajille? Aloitteleva valokuvaaja tarvitsee aimo annoksen itsekritiikkiä ja kärsivällisyyttä. Kukaan ei ole mestari syntyessään. Kehittyminen valokuvaajana vie aikaa. |