Henrik Kettunen

Kuvailen kaikkiruokaisesti erilaisia vastaantulevia asioita. Kohteet on etupäässä kotinurkkien läheisyydessä, ts. pääkaupunkiseudulla. Jonkin verran tulee metsissä ja saaristossa liikuttua ja lintujakin seurailtua. Sen minkä näen ja koen pyrin mahdollisuuksien mukaan myös dokumentoimaan. Valokuvauksessa olen hyvin oppimis-kokeilu-suuntautunut.

1. Milloin aloitit valokuvauksen ja miten se alkoi?

Isäni harrasti aikoinaan jonkin verran kuvaamista. Kotona meillä on aina ollut kameroita, pokkareita ja järkkäri. Diaprojektorikin on meidän perheessä ollut aina ahkerassa käytöstä. Varmaan joskus 6-7 vanhana sain itse ottaa ensimmäisiä kuvia lähinnä kait pokkarilla. Nuorena teinipoikana saatoin joskus lainata järkkäriäkin, kunnes olin lopulta huomaamatta jo kokonaan ominut sen itselleni. Kait se kuva ja kuvaaminen on kotona siinä suhteessa ollut aina läsnä.

2. Millä kuvaat nykyisin? Jos filmille niin voisitko ajatella siirtyväsi digiaikaan?

Viimeiset pari vuotta olen kuluttanut digijärkkäriä.

3. Mikä inspiroi sinua?

Uudet haasteet. Uudet projektit. Niiden kautta oppii uuttaa, tai ainakin on mahdollisuus oppia uutta. Itse oppiminen on jokaisesti itsestään kiinni. Lehti- ym. keikkakuvaaminen innostaa. En halua kangistua mihinkään tiettyyn kaavaan. Ahdasmielisyys on pahasta, siinä missä kateuskin. Liian simppelit kuvaukset, turhan helpot kuvauskohteet eivät innosta. Tiettyä käyttökuvaa tavallisistakin aiheista pitää tuottaa. Valokuvaamisessa pitää olla avarakatseinen ja monipuolinen. Kysehän on kuvittelukyvystä, jota yleensä keikalla pitää osata nopeilla hoksottimilla soveltaa hyvin sponttaanisti. Ihan johdonmukaisesti kuvaamalla toki melkein kuka tahansa voi inspiroitua hyväksi yhden aihepiirin kuvaajaksi. Itse haluan kuitenkin mielummin vähän kokeilla kaikkea. Kait se on jonkinlaista itsensätoteuttamista.

4. Jokaisella valokuvaajalla on oma tyyli ja mieltymys. Mikä on sinun oma tyyli joka erottaa kuvasi muiden kuvista?

Monet kuvaajat kun ovat saaneet positiivista palautetta, tietyntyyppisille kuville, tarkoittaen esim. myyntiä, niin he ovat entistä enemmän viljelleet sitä tyyliä, niitä tiettyjä aiheita. Sellainen alkaa aika pian leimaamaan sitä kuvaajaa, ja osin myös rajaamaan tämän näkövinkkeliä ja kuvausta. Se on osin just sitä mielikuvituksettomuutta ja rohkeuden puutetta tehdä jotain uutta. Uuden kehittely on aina riski. Jos se ei miellytäkään ketään, niin se voi olla hukkaan heitettyä aikaa. Tavallaanhan varmaan kaikki kuvaajat ottaa osin tiettyjä peruskuvia, koska niitä kuitenkin halutaan. Erikseen on sitten ne jotkut sellaiset kuvat missä näkyy sitä uudistuvaa valokuvaajaa. Toivon mukaan tätä jälkimmäistä olisi tuoreimissa kuvissani mahdollisimman paljon. Olen vähän jäävi, tai sokea arvioimaan omia tuotoksiani. Siinä suhteessa muilta saatua asiallista ja perusteltua palautetta on aina mukava saada.

6. Miten haluaisit kehittyä valokuvaajana?

Kait sitä vaan pitää entistä tarmokkaammin yrittää taistella urautumista, yhden tyylisuuntauksen kuvaamista vastaan olemalla entistä uudistuvampia ja monipuolisempi. Kuviin pitää saada entistä enemmän ajatusta ja sisältöä - ainakin joihinkin.

7. Mikä on paras kuvauskokemuksesi?

Aika moni mukavia kuvausreissuja olen tehnyt luontokuvaaja Reijo Juurisen kanssa. Luonnossa kun liikkuu, niin voi nähdä ja kokea melkein mitä vaan. Se on sitten toinen juttu, että haluaako tai älyääkö siitä ottaa kuvan, kun tapahtuu jotain oikein erikoista. Joskus voi olla jopa parempi olla nostamatta sitä kameraa. Kamera voi myös olla aika tahokas tapa karkoittaa jonkun vahingossa yllätetyn eläimen tai linnun pois.

8. Mitä mieltä olet nousevasta mielenkiinnosta valokuvausta kohtaan?

Pelkästään positiivista.

9. Millä tavalla ihmiset ovat vastaanottaneet työsi?

Kuvia menee kaupaksi, ja keikkoja pukkaa. Kait se pitää ymmärtää positiivisena palautteena.

10. Kuinka paljon ajastasi vietät valokuvauksen parissa?

Vaimon mielestä liikaa, mutta omasta mielestä voisi mennä vähän enemmänkin - etenkin itse kuvaamiseen. Valokuvaajan / kuvatoimistoyrittäjän työkuvan kokonaisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin vain kuvaamista. Toisaalta kyllä sellainen vapaa-aika, rokuli ilman kuvaamistakin on toisinaan oikein tervetullutta. Toisinaan pitää ottaa vähän etäisyyttäkin, että ymmärtäis ja näkis kokonaisuudet paremmin.

11. Teet valokuvausta työksesi. Miten se on vaikuttanut valokuvaukseesi? Mitä asioita pitää ottaa huomioon joita ei harrastusmielisessä kuvauksessa tarvita?

Kyllähän sitä kuvaa ihan eri aiheita, teknistä laatua korostaen, joskus enemmän kello katsoen, joskus vähemmän. Ammattilaisena sitä korostuneemmin miettii aiheita, joista vielä ei ole riittävästi hyvälaatuista tarjontaa. Toki niitä riittää monia hyvinkin vähän kuvattuja aiheita, missä kuvan laadun ei minimissään tarvitse edes olla kovin erikoinen. Lähtökohtaisesti ammattilaiset ottaman kuvan pitää olla teknisesti priima. Toisaalta hyvä kuva on osin myös suhteellinen käsite. Ammatikseen kuvaavan lähtökohta on enemmänkin siinä, että kuvaa johonkin ja jotakin varten. Ei riitä että on hyvä kuva olemassa. Kuvat pitää saada oikeaan paikkaan tarjolle, missä se mahdollisimman todennäköisesti löytäisi käyttöä. Kuvan tai kuvauspalvelun myymisen taito on kyllä yksi keskeinen juttu, mikäli haluaa ammattillisesti pärjätä. Itse kuvaamisessa tärkeä ominaisuus on kuvan onnistumisen varmuus. Pitäisi saada mieluiten hyvä kuva, tai vähintään kelvollinen vaikka olosuhteet olisivat kuinka huonot. Ammattilaisen pitää suorastaan tehtailla uusia käyttökuvia. Usein tarvittavat kuvat on aika tavallisia, mutta sellaisista aiheista, mistä jostain syystä ei vain ennestään vielä ole riittävä monipuolista tai laadukasta tarjontaa. Kuvan sisältö ja viesti on hyvin olennainen asia. Kaupallisesti kiinnostavan ja toissijaisen kuvan ero voi olla hyvinkin pieni.

Ammattilainen joutuu korostuneemmin miettimään ajankäyttöään. Se tietty toivottu kuva pitää saada aikaiseksi mieluiten minimaalisessa ajassa. Monet aiheet voi olla sellaisia, että ne pitää kuvata ajan kanssa. Siksi merkittävä osa kuvatoimistojen hienoista luontokuvista on ns. harrastuskuvaajien ottamia. Ammattilaisella ei välttämättä ole välttämättä sitä aikaa laittaa siihen kuvaamiseen, mitä tämän jonkin tietyn erikoisen harvinaisen aiheen kuvaaminen vaatisi. Kaikki ylimmäräinen vähääkään epävarmaan aiheeseen laitettu aika on pois jostain todennäköisesti paljon varmemmin syntyvästä aiheesta. Siksi kuvatoimistojen käyttökuvien tuottamisessa harrastuskuvaajille on aina ollut merkittävä rooli. Ammattimaisen valokuvaamisen ja harrastuskuvaamisen ero ei ole mikään veteen piirretty viivä. Päinvastoin. Kyllä ammattilainenkin voi nauttia työstään. Se on sellainen asennekysymys.

12. Olisiko sinulla vinkkejä muille valokuvaajille?

Jos haluaa että kuvaaminen on harmitonta huvittelua, niin ei kannata suhtautua asioihin liian vakavasti. Jos on kiinnostunut vain tekniikasta ja spekseistä, niin ok.

Sen sijaan jos haluaa saada otettua kuvia, pitää kans kuvata. Mitä enemmän ajatusta, niin sen parempia kuvia, ilman että niiden tarvitsee olla visuaalisesti huippua. Kauniit kuvat on sitten toinen oma kuva-kategoria. Pelkkä kameran omistaminen ei vielä itsessään synnytä niitä kuvia. Aina mukavampi jos kuva syntyy tarkoituksella, eikä vahingossa, mielumin osaamisella, eikä vain huipputekniikan turvin. Kuvaamisessa on joskus tuurillakin osuutensa. Jos taas haluaa että niitä omia otoksia olisi vielä jossain jopa vähän laajemmassakin yhteydessä käytössä, niin kannattaa ottaa kuvatoimistoista selvää. Jos kuvat täyttää edes jonkinlaiset tekniset minimivaatimukset niin kuvista voisi yksi jos toinenkin ulkopuolinenkin olla kiinnostunut. Kuvien kaupallinen käyttö ei ole varattu vain valokuvauksen täysammattilaisille. Niin, ja tärkeä pointti on myös se että kuvia voi nähdä hyvin monella eri tavalla. Ei ole yhtä absoluuttisen oikeata tai väärää tapaa nähdä kuvia. Kannattaa suhtautua muita kuvaajia kohtaan ei-niin-kateellisesti. Meitä on moneen lähtöön.


Henrik Kettusen kotisivut: kettunen.1g.fi

Kuvatoimisto Cartina: www.cartinafinland.fi