Tero Wester

Valokuva on tilanne, joka ei koskaan enää toistu - se on hetki elämässä, mutta elämä jatkuu ja tulee uusia hetkiä!

1. Milloin aloitit valokuvauksen ja miten se alkoi?

Kiinnostuin kunnolla valokuvauksesta kymmenisen vuotta sitten ollessani suorittamassa asevelvollisuuttani Utön rannikkolinnakkeella Korppoon ulkosaaristossa. Linnakkeella oli mahdollisuus kehittää omia mv-kuvia merivalvonnan pimiössä ja ensimmäiseltä lomalta palatessani raahasin mukanani isäni vanhaa järjestelmäkameraa (mystinen merkki: Chinon CM-4s, Chinon Zoom 1:3.8 70-210mm, Chinon Zoom 1:2.7-3.5 35-70mm ja SMC Pentax-M 1:1.7 50mm). Kuvia tulikin sitten otettua aika paljon linnakesaaren nähtävyyksistä kuten majakkakirkosta, hautausmaasta ja tietenkin majakan edustalla olevasta hylystä sekä merestä. Kehittäminen meni sitten miten meni - harjoittelun piikkiin pääosin. Kokeilujakin tuli kehityksessä tehtyä, joista mielenkiintoisin ja onnistunein oli usean kuvan valottaminen samalle paperille postikortiksi. Tekstinkin valotus onnistui. Paljon tuli myös harjoiteltua valokuvauksen perusteita kuten aukon, suljinajan ja filmin herkkyyden vaikutusta kuvaan (iltalomia ei saarella tunnettu ja iltaisin siis riitti aikaa).

2. Millä kuvaat nykyisin? Jos filmille niin voisitko ajatella siirtyväsi digiaikaan?

Kuvaaminen hieman hiipui joitakin vuosia sitten kaappien täytyttyä dioista ja negoista - kuviakaan ei oikein koskaan saanut kunnolla kansioon. Siksipä ensimmäiset digikameroista saadut kokemukset työn puolesta innostivat viimein ostamaan oman digpokkarin, Ixus v3:n, joka on edelleen ihan kelvollinen taskukamerana. Digitaalisuus sitten innosti kuvaukseen uudelleen digijärjestelmäkameran hankkimisen myötä. Nykyisin kuvaan lähes yksinomaan sillä kuvia.

Digitaalisuus on ollut ainakin minulle helpottava tekijä, sillä nyt ei enää täyty kaapit kuvista, mutta kiintolevyt kylläkin ja kaapit sitten niiden varmuuskopioilla. Digiaikana on paljon helpompaa kokeilla erilaisia asioita kuvatessa, kuten perussäätöjen vaikutusta lopputulokseen. Eri kuvakulmien kokeilu on myös halvempaa, kun kuvia ei tarvitse enää kehittää. Kuvieni tekninen laatu on myös parantunut kun esimerkiksi hyönteiskuvauksessa voi ottaa monta kuvaa samasta tilanteesta ja valita sitten lopputuloksista se kuva, jossa terävyysalue on itseä miellyttävin. Olihan tämä kaikki mahdollista aikaisemminkin filmiaikana, mutta ei minun kohdallani kustannussyistä. Käännän kysymyksesi ja vastaan siihen: En voisi enää kuvitella siirtyväni filmiaikaan!

3. Mikä inspiroi sinua?

Kaikki mikä on kaunista, koskettavaa ja herkkää - kaikki kuvaamisen arvoinen. Ja saatu palaute, niin risut kuin ruusutkin - tulee fiilis, että joku on sittenkin kiinnostunut.

4. Jokaisella valokuvaajalla on oma tyyli ja mieltymys. Mikä on sinun oma tyyli joka erottaa kuvasi muiden kuvista?

Hmm... En tiedä omaa tyyliäni. Jos sellainen on, niin sitä ei varmasti itse edes huomaa ja se on myös pääasiassa tahatonta. Tähän osaisi vastata paremmin kuvieni katselijat. Pyrin saamaan kuviini (niihin onnistuneisiin) sisällöksi jotakin muutakin kuin vain itsestään selvän kohteen. Esimerkiksi lintukuvauksessa yritän saada kuviin jonkin kokonaisuuden, jossa lintu on vain yksi osa. Lajikuviahan voi katsella lintukirjastakin.

5. Mikä on mielestäsi hyvä kuva joka kiinnittää huomiosi?

Kuva, joka jää katselijalle mieleen. Kuva, jossa katselija oivaltaa kuvaajan sanoman ja pääsee siis kuvaan "sisälle". Kuva, joka pistää tuntemaan. Itse aiheella ei ole sen enempää merkitystä.

6. Miten haluaisit kehittyä valokuvaajana?

En ole vieläkään saanut otettua sellaista kuvaa, jossa lopputulosta katsellesani kokisin saman tunteen kuin kuvaa ottaessa - siihen haluaisin ja uskonkin joskus "isona" pystyväni. Harjoittelemalla ja kuvaamalla, miettimällä kuvauksen perusteita ja tutustumalla muiden töihin sekä ajatuksiin pyrin ottamaan lyhyitä askeleita eteenpäin. Hyvien ja kertovien ihmistenkuvien ottamisen oppiminen on myös toivelistalle korkealla.

7. Mikä on paras kuvauskokemuksesi?

Hetkiä ylitse muiden on ollut oikeastaan kaksi. Toinen tapahtui kesällä 2004 Rodoksella, kun vihdoin pääsin kuvaamaan matkan kavauskohteiden toivelistan ykköstä, eli purjeperhosta. Näin suuren vaalean perhosen lentävän hotellin puutarhassa ja siinä vaiheessa oikeastaan kaikki muu sulkeutui minun ja kohteen ulkopuolelle. Pääsin niin lähelle sitä, että ehkä ei olisi edes harmittanut vaikka en olisi kuvia saanutkaan, ehkä...

Toinenkin liittyy enemmän oikeastaan tilanteeseen kuin itse laadukkaisiin kuviin. Olin kaverini kanssa keväisellä linturetkellä Perniön suunnalla ja pysähdyimme aurinkoisen peltoaukean kohdalle. Heti alkoi kuulua kauempaa sumutorvien ääntelyä - pellon mäennyppylän takana oli kaksi kurkea ja samalla hetkellä taivaalla liihotteli parinkymmenen yksilön ryhmä kurkia. Olin vielä hetkeä aikaisemmin saanut kaveriltani lainaksi 100-400L putken (ensitutustuminen L-sarjalaisiin) ja kuvattavaa riitti! Kun vielä metsän takaa virtaavalta joelta kuului laulujoutsenten "tröötöttely" niin oli tällainen city-tallaaja myytyä miestä.

8. Mitä mieltä olet nousevasta mielenkiinnosta valokuvausta kohtaan?

Ehdottomasti positiivinen asia. Jos siitä nyt hakee jotakin negatiivista, niin kenties tämä: ihmiset kyllä ottavat paljon kuvia, mutta eivät juurikaan uhraa kuvan ottamiselle ajatusta. Huiskastaan vaan kamera kohti kohdetta ja räpsäistään kuva. Aivan pienellä ajatustyöllä ennen kuvan ottoa tulisi varmasti parempia ja ennenkaikkea mielenkiintoisempia kuvia.

Kaikenkaikkiaan digin aikaansaama innostus ihmisissä on vain hyvä asia. Tekniikkaa pitää vain pikkuisen jaksaa perehtyä ja muistaa myös kehittää digikuvia paperille.

9. Millä tavalla ihmiset ovat vastaanottaneet työsi?

Olen ollut positiivisesti yllättynyt sivujeni kävijämääristä ja saamastani palautteesta. Ensimmäinen virtuaalinäyttelyni sai ensi-iltansa Aukea.net:ssä 4.1.2005 ja siitäkin jäi vain hyvä fiilis - osa kuvista sai jopa kehuja (3/9) - toki osa myös "tyrmättiin".

Mielenkiintoista on ollut havaita se, että ne kuvat joista itse on pitänyt eniten, eivät olekkaan välttämättä muiden mieleen ja sama toisinpäin. Itse omia kuvia katsoessa tietää tilanteen ja kuvan kokee eri tavalla kuin satunnainen katselija. Tämänkin vuoksi omien kuvien esittäminen muille ja palautteen saaminen on avartavaa. Suosittelen.

10. Kuinka paljon ajastasi vietät valokuvauksen parissa?

Liikaa (ei tosin oma mielipide). Vapaa-aika pyörii pitkälti kuvaamisen parissa. Retket perheen kanssakin suunnitellaan siten, että iskällä voisi olla jotain kuvattavaa. Valokuvaus on myös hyvä syy liikkua luonnossa. Kamera ei enää edes tunnu mitenkään oudolta mukana - ennemminkin tuntuisi vähän alastomalta kulkea ilman sitä. Kameran kotiin jättäminen on tosin varma tapa nähdä jotain erikoista.

11. Tykkäät perhosien kuvauksesta. Onko niiden kuvaus hankalaa ja mitä pitää ottaa huomioon niiden valokuvauksessa?

Mielestäni niiden kuvaaminen on itse asiassa aika helppoa - siksi kai niistä kuviakin näkee niin paljon. Haastavaa on saada otettua niistä sellainen kuva, jossa olisi muutakin kuin pelkkä perhonen. Käytän itse niiden kuvaamiseen vain 100-400 objektiiviani ja silloin kuvailen niitä noin kahden metrin päästä täydellä zoomilla (400mm tai 640mm kun ottaa kennon kertoinen huomioon). Tällä välimatkalla perhonen ei juurikaan välitä minusta ja saan rauhassa kokeiltua erilaisia kuvakulmia ja valotuksia. Makroilla saisi varmasti myös mielenkiintoisia kuvia, mutta tällöin pitäisi päästä perhosia todella lähelle. Päiväperhosten sekä päivällä lentävien yöperhosten kuvaaminen on siis varsin helppoa, mikäli vain löytää paikat missä ne viihtyvät. Sen sijaan yöperhosten kuvaaminen on enemmän sattuman kauppaa. Lähinnä sellaisia pääsee kuvaamaan, jos niitä sattuu löytämään kun ne ovat levossa. Valorysien ja syöttien käyttöä olen käyttänyt nuorempana perhosia kerätessä, mutta vielä ei ole tullut kokeiltua niitä kuvaamisen apuna - ehkä ensi kesänä?

Perhosia kannattaa koettaa kuvata siten, että niiden luonnollinen elinympäristö näkyisi kuvassa ja samoin kannattaa kokeilla perhoskirjoista poikkeavaa kuvakulmaa. Toki jos haluaa ottaa lajikuvia, niin silloin ylhäältäpäin otettu kuva on täysin perusteltua.

12. Olisiko sinulla vinkkejä muille valokuvaajille?

Koen enemmänkin, että minulle niitä vinkkejä pitäisi antaa... Mutta tässä nyt muutama ajatus, joita itse yritän noudattaa:
Kokeile rohkeasti eri kuvakulmia ja tyylisuuntia. Koeta löytää tavallisesta kohteesta jotain uutta - älä tyydy tavalliseen. Muista kärsivällisyys - älä masennu epäonnistumisista. Kuvaa siten, että olet itse kuviisi tyytyväinen!


Tero Westerin kotisivut: www.terowester.net