Filmikuvausta, osa II
12.7.2005  |   Lisää kommentti   |   Ei kommentteja  |  Permalink
Tuli sitten kokeiltua filmille kuvausta Canon EOS 500N järjestelmäkameralla. Kaksi rullaa ja 48 tuntia kameran kimpussa. Millainen kokemus sitten oli?

Ennakkoluuloni filmikuvauksesta olivat sekavat johtuen kokemattomuudestani filmikuvauksen parissa. Digijärkkäreihin siirryin suoraan digipokkareista, filmille kuvasin teiniaikoina loma/perheräpsyjä pokkarilla.

Lauantaina laitoin ASA 200/24 -rullan kameraan ja tuli nostalginen fiilis. Koskakohan viimeksi jouduin näin tekemään? Taisi olla joskus vuonna 1994. Filmi kelasi rullan loppuun ottopuolelle, jolloin näin heti tarkan luvun jäljellä olevista ruuduista. Ulkona porotti aurinko ja innoissani lähdin pihalle katsomaan mistä voisin ottaa hyviä testikuvia. Aurngonvalossa kauniit kukkaset olivat ensimmäinen kohteeni.

Asetin kameran P-moodille ja tähtäsin kukkaan etsimen läpi kameran mukana tulleella EF 28-80 linssillä. Vanhasta tottumuksesta luotin kameran valotusmittariin ja otin kuvan. Suljinääni ja filmin automaattinen kelaus seuraavaan ruutuun oli aivan uusi kokemus, mutta ei huonolla tavalla. Jostain kumman syystä katsoin heti kameran perään nähdäkseni lopputuloksen, mutta pettymys oli suuri. Kameran takana ei ollut muuta kuin musta tekonahkainen osa. Nyt rupesi vaivaamaan että onnistuikohan kuva ja paloiko osa kukasta puhki kun aurinko porotti vahvasti ja kukasta osa oli valkoista.

Otin muutaman lisäkuvan kukista ja menin kokeilemaan kuvausta sisätiloissa. Tyttäreni oli ruokapöydän äärellä syömässä jogurttia ja siitäkö hän ilahtui kun sai poseerata isille. Syöminen jäi ja selitys alkoi. Laitoin kameraani EF 50mm/1.8 linssin ja annoin kameran taas säätää automatiikan P-moodille. Katsoessani etsimeen huomasin, että tuttu 50mm/1.8 linssini olikin paljon käyttökelpoisempi johtuen oikeasta 50mm polttovälistä ilman 1.6x kerrointa. Pitkään aikaan minua on vaivannut se, että tällä linssillä on kovin vaikeaa kuvata sisällä. Ongelmaa ei ollut tällä kertaa ollut ja pöydän äärelläkin sain mahdutettua tyttäreni hienosti kuvaan. Tarkensin tyttäreni silmiin ja otin kuvan. Jälleen kerran kamera meni automaattisesti alas ja yritin vilkaista onnistuiko kuva. Ärsyttävää, mutta tähän feedback -puutteeseen alkoi jo tottua pikku hiljaa.

Seuraavaksi halusin ottaa kuvan jostain yksityskohdasta ja kuistilla muistin nähneeni pienen puusta veistetyn linnun joka kökötti pesässään. Tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen kuvauskohde, mutta syynä tämän kuvan ottamiseen oli pakollinen testaus ja ehkäpä tietynasteinen pettymys filmikuvausta kohtaan. Kaipuu takaisin digijärkkärin puolelle rupesi tuntumaan ja niinpä loput filmistä kuvasin lapsiani piha-altaalla pulskuttelemassa ja leikkimässä.

Loppujen lopuksi hieno kokemus, mutta en keksi millään syitä miksi kuvaisin myös filmille. Heti ongelmaksi tuli kustannuket filmirullista ja kehittämisestä. Kävimme eilen Myyrmäen fotokaupassa teettämässä paperikuvat ja yllätyin kuinka hienoa jälkeä noinkin vanha kamera kykenee ottamaan teknisesti. Kuvat olivat tarkkoja, värisävyt erittäin kauniita ja oikeantuntuisia. Kukkakuvassa ehkä hieman liian punertavaa sävyä, mutta onnistuneesti. Sisäkuvassa valkotasapaino onnistui suht hyvin, tosin digillä olisin voinut säätää sitä.

Päästyämme kotiin skannasin kuvat ja heti ensimmäiseksi huomasin kuvissa pölyä ja naarmuja. Eipä siinä mitään, tällaiset asiat ovat korjattavissa kuvankäsittelyohjelmilla. Kun laskeskelin aikaa kuinka kauan menee kuvan ottamisesta siihen, että ne ovat tietokoneellani, on se aivan liian pitkä aika minulle joka on kasvanut digikuvauksen parissa. Voisin kumminkin suositella filmijärkkärin kokeilemista niille, jotka ovat hieman skeptisiä siitä haluavatko siirtyä digijärjestelmäkameroihin. Käytettynä esimerkiksi EOS 300 maksaa noin 70 euroa ja siihen 50mm/1.8 niin hyvin pääsee alkuun. Sanotaan näin, että jos minulla ei olisi 350D:tä vaan digipokkari, harkitsisin vakavasti filmijärkkärin hankintaa ensiksi nähdäkseni onko digikuvaus minun juttu.

Ja sitten niitä plussia ja miinuksia:

+ Kevyt ja pienikokoinen
+ Akut kestävät pitkään, vähän elektroniikkaa joka kuluttaisi niitä
+ 50mm/1.8 linssini oli käyttökelpoisempi sisällä
+ Hyvä varakamera jos on jo digijärjestelmä
+ Erittäin tarkat kuvat ja kauniit värit
+ Ei pala puhki niin helposti tai sitten sitä ei huomaa niin hyvin paperilla+ Parempi dynamiikka

- Kuvien kehityskulut
- Feedback toiminto puuttuu
- Ei voi säätää ISO arvoa kesken rullan niin kuin digijärkissä
- Kuvaamisen oppiminen vie kauemmin