Nyt kun taas iski kiinnostus muotokuvaukseen ja sen myötä pikkustudion suunnittelemiseen, oli aika kokeilla ideoitaan.
Viime aikoina olen lukenut monta eri lähdettä salamakuvauksesta ja käynyt läpi kymmeniä DIY-diffuser ohjeita. Kokeilin tänään eräänlaista pahvista valmistettua diffuseria Sigman salamaani enkä ollut siihen tyytyväinen. Valo oli edelleen aika kovaa eikä näyttänyt luonnolliselta.
Päätinpä sitten kokeilla jotain muuta ja helpompaa. Viime kesänä tuli ostettua kaupasta valkoiset sateenvarjot jotka toimivat erittäin hienosti pehmentiminä. Rupesin miettimään sellaista, että jos laittaisin ulkoisen salamani sateenvarjon taakse niin miten saisin sen laukaisemaan orjana ilman, että joutuisin käyttämään 350D:n omaa salamaa. Vaihtoehtoja ei ollut paljon. Synkkajohtoja, radiolähettimiä tai Canonin oma infrapunalähetin ST-E2 Speedlight joka ei kuulemma toimi lainkaan ongelmitta.
Sitten tuli ajatus. Mitä jos saisin 350D:n salaman lähettämään välähdyksen muualle kuin itse kohteeseen? Löysinpä kamerarepustani läpikuultavan filmipurkin ja leikkasin sen reunaan sen kokoisen reiän, että se pysyi hyvin salamassa kiinni. Teippasin purkin kylkeen paksun kerroksen paperia ehkäisemään valon pääsyn kohteeseen, mutta siten että valoa kumminkin piisaa orjasalamaa varten. Toisessa purkin puoliskossa ei ole paperia blokkaamassa valoa, joten jos siltä tuntuu voi sitä purkkia kääntää ja kyseistä puolta voi käyttää pikkusalaman diffuserina.
Avasin sateenvarjon ja asetin sen keittiön pöydälle. Tämänkertainen huippumallini oli nuoremmalta tytöltäni lainattu vauvanukke nimeltä Vauva. Asetin hänet istumaan noin metrin etäisyydelle varjosta. Sitten oli aika kokeilla asetuksia joilla kuvista sai hyviä.
Alla ovat asetukset millä sain parasta jälkeä. Pitääpä vielä kokeilla tätä konstia ihmismalleilla, mutta ainakin koekuvista mitä olen räpsinyt niin vaikutelma on erittäin positiivinen.
Nyt kun taas iski kiinnostus muotokuvaukseen ja sen myötä pikkustudion suunnittelemiseen, oli aika kokeilla ideoitaan.;)
;)
;)