Viime aikoina on ollut todella hiljaista enkä ole paljon harrastanut valokuvausta. Hääkuvauksen puolella on tähän aikaan vuodesta hiljaista joka vuosi ja yrityskuvausta en ole edes jaksanut paljoa promotoida, joten perhekuvaus 400D:llä on ollut viime aikoina ainoa kuvaushomma.
Saimme työporukan kanssa idean, että ottaisin koko tiimistä kuvia ja niinpä tänään otin studiokamppeen mukaan toimistolle ja otin kuvia liukuhihnameiningillä.
Yleensä kun katselen eri lehtin muotikuvia jossa blondin poseeraa seksikkäästi, tulee mietittyä miltä maailma näytti kuvan ulkopuolella. Studiokuvia voi olla monenlaisia mutta usein emme pääse käsiksi mitä studiovalojen ja kuvaajan takana tapahtuu.
Maailman ei tarvitse olla kaunis vaikka itse kuvan halutaankin olevan. En ole kaunis malli eikä minusta sellaista saa tekemälläkään, mutta oikean puoleinen kuva havainnollistaa mitä tarkoitan kirjoittamallani.
Satuin eilen katsomaan Star -kanavan tarjontaa ja lähetyksessä oli juttua muotisuunnittelija Michael Korsista, joka on tuttu Muodin Huipulle -realitysarjasta.
Ohjelmassa kerrottiin hänen muotinäytöksestä New Yorkissa ja yhdessä kohtauksessa papparazzit ottivat hänestä kuvia. Hetkeksi kamera zoomasi papparazzeihin ja huomasinkin yhdellä heistä olevan AG Bouncer salamassaan kiinni. Ja vieläpä näytti olevan ihka oikea IKEAn muovimateriaali tarrakiinnityksineen kaikkineen.
AG Bouncerin valmistusohje löytyy edelleen osoitteesta:
Hankimme pari viikkoa sitten gerbiiliperheen. Kolme luovutusikäistä tyttögerbiiliä saapui uuteen kotiinsa ja kaikki näytti hyvältä, kunnes yksi tytöistä osoittautuikin pojaksi. Koska emme halua pienokaisia, piti poikagerbiilille hankkia oma terraario ja sinne toinen poikagerbiili.
Nyt kun gerbiilit ovat olleet meillä jonkun aikaa ja tottuneet meihin, päätin ottaa heistä kuvia. Kameran ulkoisella salamalla osoitin salamapään kohti kattoa takaviistoon, jolloin suora salama ei heijastuisi terraarion lasiseinästä eikä muutenkaan stressaisi gerbiilejä liikaa.
Gerbiilit eivät olleet moksiskaan salamavalosta tai salaman tarkennuksen apuvalosta (josta en itse tykkää omiin silmiin törkättynä), joten kuvaus oli suht helppoa. Gerbiilit olivat vikkeliiä, joten kerralla sai harvoin onnistuneen kuvan ellei gerbiili sitten seissyt takajaloillaan ja "vartioinut" pesää.
Viime aikoina olen huomannut käyttäväni vähemmän ja vähemmän lisähärpäkkeitä salamassani. Ainoastaan värigeelit ovat se mitä laitan salaman eteen, mutta stofeneista ja DIY lightsphereistä on ollut vain haittaa. Olen ottanut tavakseni suunnata salaman jatkuvasti sinne, mistä se heijastuu ns. luonnollisella tavalla, eli että valosta tulisi mahdollisimman luonnollisen näköinen. Eräällä foorumilla opin kikan, jossa valokuvaaja suuntasi salaman aina yläviistoon taakse päin ilman Stofenin kuppia. Tämä tapa toimiikin yllättävän hyvin mikäli seinät ja katto ovat valkoisia.
Mikäli katto ja seinät ovat ruskeaksi lakattua puuta, niin silloin tietenkään ei voi heijastaa salamavaloa niiden kautta. Tällöin yleensä käytän Stofenin kuppia salamassa ja suuntaan salaman niin, ettei valo suoraan kohdistu päin kuvattavaa, näin antaen pehmeämmän valon.
E-kirja häävalokuvauksesta ja asiakkaiden suunnittelupalaverin yksityiskohdista | 14.8.2009
Vuosia sitten kun aloitin häävalokuvauksen, tiesin yhtenä osana valokuvausta olevan hääparien tapaaminen suunnittelupalaverin merkeissä. Ainoa ongelma oli, että en oikein tiennyt mistä aloittaa ja mitä aiheita oikeastaan käydä näissä palavereissa läpi.
Aloitteleville ja miksi ei kokeneimmillekin häävalokuvaajille olen laatinut kirjan jossa käyn läpi kaikki asiat mitä pitää käydä läpi suunnittelupalavereissa yksityiskohtaisesti. Lisäksi paketissa on valokuvaussopimus Word muodossa, jota voit vapasti muokata ja soveltaa omiin tarpeisiin.
Lisäksi olen lisännyt pakettiin tulostettavan tarkistuslistan jota itse käytän suunnittelupalavereissa. Tämän listan avulla voit olla varma, että mikään aihe ei lipsahda ohi.
Viikko sitten sain sähköpostin eräältä puolalaiselta valkokuvaajalta joka oli käyttänyt Chroma Extraction e-kirjaani hänen työssään ja häneltä tuli hyvää palautetta. Sähköpostilla hän lähetti omakuvan jossa hän oli käyttänyt tekniikkaani.
Kuinka montaa olat joutunut ottamaan ryhmäkuvan ja pettynyt myöhemmin kotiin tultuasi kun huomaat, että jokaisessa kuvassa löytyy ainakin yksi henkilö jolla on silmät kiinni?
Kävin pääsiäisenä anoppilassa ja tapana on tullut aina käydä läpi viimeisimmät Tieteen Kuvalehti -kokoelman. Yhdessä lehdessä oli juttua siitä, kun jokin matemaatikko yritti selvittää matemaattista kaavaa jolla taataan se, että edes yhdessä kuvassa kaikilla olisi silmät auki.
Artikkelissa ei paljon paljon sen enempää tästä tutkimuksesta kerrottu, mutta nyrkkisäännöksi annettiin eräs neuvo: Jos haluat saada edes yhden onnistuneen kuvan, täytyy otettujen kuvien lukumäärä olla vähintään ryhmässä olevien ihmisten lukumäärä jaettuna kolmella. Tällä määrällä kuvia sinulla on vähintään hyvät saumat saada onnistunut ryhmäkuva aikaiseksi.
Hääkuvauksissa pidän tätä vinkkiä muistissa, varmasti tulee tarpeeseen enemmän kuin kerran.
Viime aikoina on tullut käytettyä valotusmittaria enemmän kuin koskaan. Ehkäpä syynä on kyllästyminen arvailuun ja histogrammin analysointiin tai sitten ehkäpä se, että olen aiheesta lukenut sen verran että valotusmittarin käyttö tuntuisi järkevältä. Seuraavassa yritän parhaani mukaan hiukan valottaa miksi itse tykkään käyttää valotusmittaria enkä suinkaan lietsoa uutta väittelyä kumpi on parempi; valotusmittari vs histogrammi.
Otetaan esimerkiksi studiokuvaus jossa päävalona käytän valkoista heijastettavaa sateenvarjoa ja toista valoa joka tulee mallin toiselta puolelta takaa hiusvalona. Valotusmittaria käytän kahdessa eri skenaariossa:
1. Haluan määritellä kameran aukon, suljinajan ja ISO arvon ja valaista malli näiden mukaan.
tai
2. Haluan määritellä salaman tehot ja asettaa kameran asetukset niiden mukaan
Ensimmäisessä skenaariossa haluan käyttää kamerassani 1/60s suljinaikaa saadaakseni tarpeeksi vallitsevaa valoa mukaan ja f/4 aukkoa hallitakseni tarpeeksi syväterävyyttä. Kameraan asetan ISO arvoksi 400. Koska tiedän mistä haluan lähteä liikkeelle on minun nyt helppo säätää salamat erikseen käyttämällä valotusmittaria.
Tule pelaamaan Rakebackia, nyt sinulla on loistava mahdollisuus saada jotkin rakesta takaisin. Rakebrain on paras rakeback -palvelu markkinoilla ja oma tukihenkilöstö.
Otan kamerarepustani kelvon halpismittarin mallia Sekonic L-308s, asetan mittariin ISO arvoksi 400 sekä suljinajaksi 1/60 sekuntia. Laitan mittarin siihen kohtaan jossa mallin kasvot tulevat olemaan osoittaen valkoisen kuvun kohti pääsalamaa ja laukaisen sen painamalla radiolähettimen TEST-nappulaa jolloin salama laukeaa. Saan salamasta tulevan välähdyksen arvon joka näyttää aukkoa f/8. Nyt tiedän vähentää salaman tehoa yhden aukon verran ja kokeilen salaman valotusta uudestaan. Tällä kertaa mittari näyttää samoilla asetuksilla aukkoa f/4 joten valotus on juuri siinä missä haluankin sen olevan.
Seuraavaksi mitataan hiusvalon arvoa. Se tehdään juuri samalla tavalla kunnes päästään haluttuun salaman tehoon. Salaman tehohan rippuu paljon siitä minkälaista effektiä haetaan. Jos halutaan hiukan korostaa hiuksia, voidaan hakea arvoa f/2.8 tai jos halutaan valoeffekti niin arvoksi voi asettaa f/5.6 aukon. Mittarin valkoinen kupu osoitetaan hiusvaloon, ei kohti kameraa (tästä lisää hetken päästä) ja loput tehdään kuten kirjoitin yllä.
Toisessa yllä mainitussa skenaariossa erona on se, että syystä tai toisesta halutaan pitäytyä salaman tehoissa jotka liikkuu esimerkiksi arvoissa 1/1 tai 1/2 ja halutaan asettaa kameran asetuksen näiden salamatehojen mukaan. Tällaiset tapaukset voivat olla esimerkiksi aurinko vastavalona tai muu syy joka vaatii juuri tietyn salamatehon käytön.
Tässä tapauksessa asia tehdään juuri toisin päin kuin ensimmäisessä skenaariossa. Ensiksi päätetään mitä suljinaikaa käytetään (jonka saa mittaamalla pelkän vallitsevan valon) ja asetetaan se valotusmittariin. Otetaan lukema pääsalamasta ja mittari näyttää kätettävän aukon lukeman tällä suljinajalla sekä ISO arvolla.
Valotusmittaria voi siis käyttää kahden salaman suhteiden mittaamiseen, sillä sitähän ei saa kameran histogrammista. Eli jos haluat saada hiusvalon yhden aukon verran suuremmaksi kuin päävalo, saan sen parhaiten mittaamalla niiden aukkoarvot tietyillä asetuksilla.
Se, että onko nopeampaa ja kätevämpää tehdä nämä asiat mittarilla tai kameran histogrammilla on makuasia. Kummassakin on enemmän tai vähemmän kokemuskysymys. Kummassakin, ainakin alussa, joutuu kokeilemaan valotusta ja sen jälkeen säätämään jotta saadaan valot haluttuun kuosiin.
Palataan nyt aikaisemmin mainittuun asiaan eli siihen, mihin suuntaan valotusmittari suunnataan kun otetaan lukema. Monessa lähteessä sanotaan että aina kameraan päin ja toisissa taas että kohti mitattavaa valoa. Otetaan esimerkki sellaisesta tapauksesta jossa päävalo tulee kameran vasemmalta arvolla f/8 ja täytevalo kameran oikealta arvolla f/4. Jos menen valotusmittarkin kanssa ja otan lukeman suoraan kameran suunnalta saadaan valotusarvoksi jotakuinkin f/5.6. Ongelmana tässä on se, että päävalo ei valotu oikein vaan on hiukan ylivalottunut. Jos siis suuntaan mittarin kohti päävaloa ja otan lukeman siitä, valottuu sen salaman valo oikein mallin kasvoissa ja täytevalo toimii täytevalona juuri haluamallani teholla. Näin sen itse teen hyvin tuloksin mutta jos teillä lukijoilla on eri kokemuksia asiasta niin olisi kiva kuulla.
Lopuksi vielä hieno video valotusmittarin käytöstä:
Strobist.com blogin kirjoittaja David Hobby on joskus kirjoittanut, että hän kirjaa erilaisten valaistusten kokoonpanot ylös myöhempää käyttöä varten.
Itse päätin kokeilla vastaavaa sen varalle, että tulee tilanteita jossa kamera ja salamat pitää saada kasaan mahdollisimman nopeasti eikä säätöihinkään ole paljon aikaa.
Otetaan esimerkiksi viime viikonloppu, jolloin tyttäreilläni oli luistelukoulunsa taitoluistelynäytös. Heidän roolit näytöksessä oli kylän lapset tarinasta Saapasjalkakissa. Lapset puettiin, meikattiin ja samalla kun vaimo kiireissään yritti saada itsensä myös valmiiksi tuli mieleen että pitäähän sitä lapsista ottaa kuviakin näissä vaatteissa.
Salamat, varjot ja tausta oli pystytetty muutamassa minuutissa jonka jälkeen otin lunttilapun esille aikaisemmasta kuvauksesta jossa samanlainen valaistus, salamoiden etäisyydet ja niin edelleen. Lunttilapusta katsoin kameran säädöt ja ei muuta kun kuvia ottamaan.
Koska säädöt ja asetukset oli jo aikaisemmin ajan kanssa harkittu ja testattu, oli kiireessä kuvaaminen paljon mieluisampaa nyt kun kaikki oli jo kirjattu ylös ja josta pääsin tarkistamaan kaiken.
Milloin voi olla näin kiire? Jos sinulla on (kröhöm) ylivilkkaita lapsia niin tiedät varmasti kuinka vaikeaa on saada lapsi istumaan alas sen ajaksi kun otat testikuvia ja tarkastelet histogrammia. Toinen tapaus voi olla kuvauskeikalla kuvaamassa yrityksen toimitusjohtajaa joka on allokoinut kuvaukselle 15 minuuttia.
Tosin tässä lunttilappujärjestelmässä on yksi huomioitava asia; asioiden kuten vallitseva valo ja tilan käyttö pitää olla kutakuinkin samat kuin lunttilapussa olevien viitekuvien aikana. Eli tällainen järjestelmä voi olla avuksi mikäli jo etukäteen tiedät ottavasi muotokuvia himmeässä tilassa tai tarkalleen samassa paikassa kerrasta toiseen.
Lentokoulun käyneenä tiedän tällaisen järjestelmän olevan hyvä ainakin yhdessä asiassa jos ei muussa. Ennen lentoa lentäjän täytyy lukea checklist -kirjanen läpi käyden jokainen kohta yksi kerrallaan vaikka kuinka triviaali se olisi. Olen kantapään kautta oppinut sen, että vaikka kuinka tyhmältä tuntuu radion päällä olon tarkistaminen ennen lentoon lähtöä, kannattaa se silti tarkistaa.
Sama asia kameran kanssa. Tällainen lunttilappu edesauttaa sen, ettet paukuta salamoita muotokuvauksessa arvoilla 1/60s @ 2.8 ISO 1600. Tässä esimerkissä olin jättänyt ISO arvon korkealle edellisen kuvauksen jälkeen eikä välttämättä olisi kiireessä huomannut sitä vaihtaa siihen mitä sen pitäisi olla.
Viime aikoina on ollut todella hiljaista enkä ole paljon harrastanut valokuvausta. Hääkuvauksen puolella on tähän aikaan vuodesta hiljaista joka vuosi ja yrityskuvausta en ole edes jaksanut paljoa promotoida, joten perhekuvaus 400D:llä on ollut viime aikoina ainoa kuvaushomma.
Hankimme pari viikkoa sitten gerbiiliperheen. Kolme luovutusikäistä tyttögerbiiliä saapui uuteen kotiinsa ja kaikki näytti hyvältä, kunnes yksi tytöistä osoittautuikin pojaksi. Koska emme halua pienokaisia, piti poikagerbiilille hankkia oma terraario ja sinne toinen poikagerbiili.
Viime aikoina olen huomannut käyttäväni vähemmän ja vähemmän lisähärpäkkeitä salamassani. Ainoastaan värigeelit ovat se mitä laitan salaman eteen, mutta stofeneista ja DIY lightsphereistä on ollut vain haittaa. Olen ottanut tavakseni suunnata salaman jatkuvasti sinne, mistä se heijastuu ns. luonnollisella tavalla, eli että valosta tulisi mahdollisimman luonnollisen näköinen. Eräällä foorumilla opin kikan, jossa valokuvaaja suuntasi salaman aina yläviistoon taakse päin ilman Stofenin kuppia. Tämä tapa toimiikin yllättävän hyvin mikäli seinät ja katto ovat valkoisia.
Viime aikoina on tullut käytettyä valotusmittaria enemmän kuin koskaan. Ehkäpä syynä on kyllästyminen arvailuun ja histogrammin analysointiin tai sitten ehkäpä se, että olen aiheesta lukenut sen verran että valotusmittarin käyttö tuntuisi järkevältä. Seuraavassa yritän parhaani mukaan hiukan valottaa miksi itse tykkään käyttää valotusmittaria enkä suinkaan lietsoa uutta väittelyä kumpi on parempi; valotusmittari vs histogrammi.
Strobist.com blogin kirjoittaja David Hobby on joskus kirjoittanut, että hän kirjaa erilaisten valaistusten kokoonpanot ylös myöhempää käyttöä varten.